4. VAIKEUKSIA JA SELVIYTYMISEN TAITOJA

• Kriisi on tilanne jota ihminen ei pysty psyykkisesti hallitsemaan
• Kriisit voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään; äkilliset kriisit, kehityskriisit ja elämän kriisit.
  
  Äkillinen kriisi: odotamaton, mieltä järkyttävä tapahtuma. Usein äkilliset kriisit ovat onnettomuuksia, mitä ei voi ennustaa tulevan. Kriisi etenee vaiheittain ja voi aiheuttaa posttraumaattisia stressireaktioita sekä psyykkisiä traumoja.
  
  Kehitys kriisi: kasvaminen, ja erilaiset siirtymävaiheet. Kehityskriisejä voi olla mm murrosikä, lapsen syntymä, vaihdevuodet. Usein kehityskriisi aiheuttaa luopumista jostain aikaisemmasta mutta se voi olla myös iloinen ja odotettu tapahtuma.
  
  Elämänkriisi: on toistuvaa, pitkäaikaista rasitustilaa. Elämänkriisi voi olla jokin krooninen sairaus, perheväkivalta tai masennus. Kriisi etenee hitaasti ja sitä on vaikeaa itse tunnistaa, jatkuessaan pitkään kriisi johtaa fyysiseen tai psyykkiseen sairastumiseen.
  
• Erilaisia kriisin kohtaamisia; shokki-, reaktio-, työstämis- ja uudelleen suuntautumisvaiheet.
  
  Shokkivaiheessa ihminen tarvitsee rauhallista läsnäoloa, ja turvallisuuden tunnetta. Shokissa ihminen voi olla epätietoinen tilanteesta.
  
  Reaktiovaiheessa ihminen tarvitsee kuutentelijaa, joka ymmärtää tunnekuohut. Ihminen voi reagoida raskaasti tapahtumin.
  
  Työstämisvaiheessa tunnekuohut ja ahdistus alkavat helpottaa. Surun läpikäyminen voi olla raskasta.
  
  Uudelleen suuntautumisessa ihminen on päässyt surusta yli ja alkaa saada rohkaisua.
  
• Psyykkinen trauma: Psyykkinen kipu ja stressi on ylittänyt ihmisen henkilökohtaisen sietokyvyn. Se on pitkäaikainen, ja mielenterveyteen liittyvä haitta.
• Posttraumaattiset stressireaktiot: ensimmäiset oireet alkavat tavallisesti muutaman kuukauden päästä tapahtumasta, ja ahdistavat muistikuvat voivat nouta mieleen, ja henkilö elää stressiä uudelleen ärsykkeiden laukaisemana. 
• Masennusta on vaikea tunnistaa, sillä on monimuotoiset oireet. Masennuksessa aivoissa on normaalia vähemmän serotoniinia. Lisäksi aivot tuottavat yleensä enemmä stressihormonia; kortisolia.
  Suomessa masennus on yleinen; joka viides sairastuu jossain elämän vaiheessa. Seurauksena ilo elämästä häviää, ihminen turtuu ja voi rueta itsetuhoiseksi. Apua saa terapiasta,lääkkeistä tai läheisten tuesta.

Postrraumaattisia stressireaktioita on yleensä etenkin sotaveteraaneilla. He ovat olleet sodassa joka on järkyttänyt mieltä, lisäksi heidän kodeissaan on yleesä opetettu olemaan puhumatta asiasta, ja että se olisi vain kestettävä. Pakoputken pamahduskin voi kuulostaa heti veteraanin korvaan granaatilta, mikä aiheuttaa PTSD-oireita. Pienetkin ärsykkeet voivat luoda kuvan sodasta, mikä tapahtuu vain uudelleen ja uudelleen.

Moni kuvailee suomalaisia masentuneeksi kansaksi. Kun kadulla tulee vastaan joku joka hymyilee, tai jopa tervehtii tuntematonta häntä pidetään yleensä heti jotenkin omituisena. Suomalaiset kuvaillaan hiljaisena - ja vetäytyväisinä, on vaikea kanssakäydä suomalaisen kanssa. Kulttuuri voi edistää suomalaisten masentuneisuuta - asioista ''ei saa'' puhua, ja pitää vetäytyä, itse hoitaa omat ongelmansa.
Monet luulevat että eniten suomalaiset tekevät itsemurhaa talvisin/syksyisin kun on pimeää ja masentaa muutenkin. Mutta eniten suomalaiset tekevät itsemurhia keväisin; kun kesä lähenee ja ilma kirkastuu. 

•  Itsemurhien teko laskemassa
• Itsemurhia eniten keväisin